Toissapäivänä tapasin Jeongsun, joka on media/filmiopiskelija KU:ssa ja se yllättäen kertoi mulle, että oli järkännyt mulle seuraavaksi päiväksi haastattelun animaatiofirmaan! Oltiin puhuttu siitä ohimennen aiemmin – se mainitsi, että se lyhytelokuvaprojektissa on yksi tyttö, joka on tällä hetkellä työharjottelussa animaatiofirmassa – mutta en oikeesti odottanut että siitä olisi tullut mitään.
Joka tapauksessa, eilen siis matkasin Yangjaeen, joka on kaupunginosa Seoulin eteläpuolella. En oikein tiennyt mitä odottaa; en tiennyt edes firman nimeä etukäteen, eivätkä he olleen nähneet mun portfoliota tai edes CV:tä. Kävi ilmi, että kyseessä on pieni halpatuotantofirma; en tiedä onko heillä vakituisia työntekijöitä enempää, mutta paikalla oli Lee Jungseon (johtaja) sekä tuottaja, jonka nimeä en muista; ja lisäksi harjoittelija Saebom, joka mut oli paikalle järjestänyt. Lee Jungseon sekä Saebom ei kumpikaan erityisemmin puhuneet englantia, ja mun korea kun on mitä on, keskustelu oli varsinkin alkuun vähän takkuista. Mutta, Lee piti mun portfoliosta ja animaatioista ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli luvattu paikka niiden animaatioprojektin kolmanteen kauteen ensi vuoden alusta! (Alun perin toivoivat, että olisin pystynyt jäämään heti, mutta sanoin, että mulla on viisumin-uusimis-ongelmia ja että lupasin vanhemmille, että palaan Suomeen.)
Lee latasi mulle lahjoina neljä kirjaa (pari kirjaa niiden animaatioprojekteihin liittyen, yksi sarjakuva Korean historiasta, ja kirja Totoro-animaatiosta; sekä muutaman muun pikkujutun. Antoi mulle myös lahjan äidille annettavaksi, ja sanoi, että se tulee mua hakemaan tammikuussa samgyeopsalin ja soju-laatikon kera. Olettaisin, että se piti musta siis.
Jälkeenpäin mentiin Leen ja Saebomin kanssa syömään erittäin, erittäin herkullista bulgogia – pöydässä kaasuliekin päällä kypsytettyä naudanlihaa, sieniä ja kevätsipulia öljyn kera. Mmmm. Lisukkeet oli myös herkullisia; jopa kimchi oli suhteellisen maukasta (pidän tuoreesta kimchistä enemmän kun kauan haudutetusta) ja kimchi-keitto oli oikeastaan jopa hyvää. Söin jopa korealaiseen tapaan valmistettua… suolakurkkua! OMG. Minä. Suolakurkku. Ei mahdollista. En voi tosin sanoa, että pidin siitä lainkaan, mutta selkeästi viinietikka ei enää vuoden jälkeen aiheuta kakimisreaktiota. Niin, ja täytyy vielä mainita, että bulgogi mintunlehteen käärittynä oli erityisen maukasta… Juotiin samalla muutama lasillinen “so-mek”iä eli olutta ja sojua sekaisin (soju+mekju), ja jälkeenpäin siirryttiin vielä cocktailbaariin yhdelle. Lopulta kaikki tuntui olevan aika väsyneitä, joten ilta onneksi loppui siihen – metrot nimittäin lakkaa kulkemasta 23-24 välillä, ja taksimatka olisi tullut suhteellisen kalliiksi.
No mutta… Näillä näkymin mulla olisi siis harjoittelupaikka valmiina ensi vuodelle. Ja työ itse olisi suhteellisen mielekästä – perinteistä animaatiota, että 3D-animaatiota, kuvitusta, ynnä muuta. Pikkufirmoissa on se loistava puoli, että yleensä pääsee tekemään paljon enemmän ja monipuolisempia asioita kuin isoissa firmoissa. Tietenkin pidän mielessä, että olosuhteet saattaa tässä välissä muuttua, mutta hyvältä tuntuu se, että tämä harjoittelupaikka (toisin kuin edellinen) olisi hankittu omin avuin – siis mun portfolion perusteella – eikä jonkun professorin suosituksella.
***
Tosiaan, olin eilen illalla taas Kangnamissa, kun tapasin Jeongsun (joka siis tuon haastattelun järjesti) sekä toisen korealaisen pojan, jonka nimeä en muista (mahdollisesti Yangje, tjms) ja käytiin yhdessä syömässä ja jäätelöllä. Pojat ovat siis mukana lyhytelokuvaprojektissa, ja mahdollisesti tarvitsevat animaatiopätkää leffaa varten ja lupasin auttaa. Tulin Kangnamista Anamiin bussilla (matka kestää melkein tunnin). Kuski ilmeisesti tunsi reittinsä suhteellisen hyvin; se nimittäin käveli ulos keskellä risteystä punaisissa valoissa, ja rentoutuneesti poltti tupakan ja soitti lyhyen puhelun ennen kuin palasi sisään juuri ajoissa valojen vaihtumiseen. Näin Koreassa. :D
Matka meni Dongdaemunin läpi – Dongdaemunin urheilustadion oli kadonnut! Tiesin, että se oltiin purkamassa, mutta en tiennyt, että se tapahtuisi näin pian. Kummallista.
Ei kommentteja vielä
Ei kommentteja toistaiseksi.
Kommenttien RSS Trackback-osoite
Jätä kommentti
