No niin. Koreaan lähtö on edessä alle kahden viikon sisällä, ja nyt pitäisi opetella kirjoittamaan suomenkielistä blogia. Huh. Tämä blogi on nyt sitten sähköpostin vastike – itseni tuntien olen kovin laiska laittamaan kenellekään postia, muodossa tai toisessa. Pahoittelen! Tänne voi kuitenkin vapaasti kommentoida, ja luultavasti vastailen aika usein ja päivitän sivua sitä mukaa kun ehdin. Paljon tapahtumia ja kuvia on varmasti odotettavissa.
Vaikka asiat ovat päällisin puolin sujuneet vallan kivuttomasti, viimeinen viikko on ollut aika jännittävää. Ensin sain viime keskiviikkona kuulla, etten saanutkaan campukselta asuntoa. Piste. Siitä sitten laitoin pikaisesti meiliä Korea Universityyn ja Gordonille (joka on paikallinen nettituttu) ja paniikissa odottelin lisätietoja. Reagoin aika voimakkaasti tuohon yllätykseen. Olen koko haku- ja valmistautumisprosessin ajan ollut henkisesti valmistautunut siihen, että jotain kauheata tapahtuu, enkä pääsekään lähtemään… Ja nyt, viimeisillä viikoilla, aloin vihdoin uskoa, että kyllä tämä nyt ihan oikeasti tapahtuu… Bang!
No, sain sitten samalla selville elinkustannukset Seoulissa (joka on muuten Moskovan jälkeen maailman toiseksi kallein kaupunki) ja tarjouksen paikalliselta opiskelijalta nimeltä Judy asua hänen kotonaan, kunnes asuntoasia selviää. En jännittänyt Koreaan lähtöä vielä ollenkaan ennen tätä ruljanssia. Sitten tuli pieni paniikki siitä, että pitäisi asua jonkun tuntemattoman perheen parissa ennaltamääräämätön aika. Apua! No, onneksi eilen sain sitten tiedon, että huone on löytynyt. En saanut paikkaa campukselta, vaan (oikeastaan ehkä parempi vaihtoehto) Crimsonhouse-nimisestä kohteesta heti KU:n pääsisäänkäynnin läheisyydestä. Siellä asuu enimmäkseen ilmeisesti paikallisia opiskelijoita, joten (vaikka joudunkin jakamaan kylppärin ja WC:n koko kerroksen kanssa) se vaikuttaa suoraan sanottuna paljon mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta. Sieltä vapautuu huone vasta 31.8., ja siihen asti KU majoittaa minut (ja muita huoneettomia vaihtareita) johonkin hotelliin.
Vuokra Crimsonhousessa on kalliimpi, 530 000 wonia kuukaudelta, eli noin 420 €, ja ensimmäisille päiville (orientaatiopäiville) meille on järjestetty bussikyyti hotellilta yliopistolle. Toisin kuin campusmajoituksessa, Crimsonhousessa ei ole puhelinta, johon voi soittaa. Mutta sain tietää, että ulkomaalaiset saavat kuin saavatkin prepaid-liittymän ja kännykän hommattua myös Koreasta. Gordon osasi infota, että täytyy osata kysyä oikeasta paikasta, koska useimmat paikalliset firmat usein sanovat “ei” kun tarkoittavat “en tiedä”.
Eli asiat alkavat tästä selviämään. Nyt pitäisi vielä pakata ja muuttaa tavarat ja päättää, maksanko If:n kalliin matkavakuutuksen vai yritänkö etsiä jotain muuta.
또봐요!
7 kommenttia
Kommenttien RSS Paluuviiteosoite
Jätä kommentti
New blog eh?
Yeah, I needed to make one for the family, hence only in Finnish. At least so far…
Loistokasta, niin voin seurailla sun elämää Koreassa! :) En mä silleen utelias ole tai muuta… :P
En tiiä miten paljon eri se on Euroopan ulkopuolelle, mutta me tehtiin ainakin IFin kanssa vakuutus. Se oli halvin ja kattavin.
Minäki tein Italia blogin jo tos heinäkuun lopussa, mutten oo uskaltanu näyttää sitä kellekään, kun pelkään et oon liika optimistinen ja kaikki kaatuukin enkä pääsekään -__- :D
Milla, mitä sun vakuutus maksaa vuodeksi? Mulla siitä tuli joku 400€… kun vertaa muiden lähtijöiden 80-100€ niin tuntuu aika tyyriiltä. o__o
Ja joo. Tiedän tunteen. Mut *nyt* näyttää siltä et ihan oikeesti meen.
Minna, täällä saa vaklata. :P
*kävi vaklailemassa uudestaan* ;)
Mun vakuutus makso aika tasan 200e ja se oli halvin mitä löyty. Siin oli joku ongelma kotivakuutuksen kanssa sen takia siitä tuli satasen kalliimpi kun muilla. Toisaalt luulis et muilla ois sama ongelma. Mut minkäs teet. Ilman vakuutusta en uskalla kyl lähteä. Sul taas tuntuu kaikki olevan ainakin kakskertaa kalliimpaa, mikä on kyl sinänsä kummaa. En olettanu et Aasiassa ois.
Paljastan mun blogin sitte kun mulla alkaa olee varmuus päällä :) Nyt mun paperit suurlähetystöönkin on viivytyksessä, kun posti ei oo suvainnu tuoda niitä perille. En keksi mikä siel kestää vai onks ne kadottanu mun kalliit alkuperäset. Oispa taas superia.