Itku pääsi siinä vaiheessa kun kone alkoi laskeutumaan Helsinki-Vantaalle. Ennen lähtöä oltiin koko yö kasinolla Kazuyan kanssa, heti perään 40 tunnin matkustaminen flunssassa ja menkatkin alkoi sopivasti edellispäivänä. Ihanaa.
No mut täällä taas.
Itku pääsi siinä vaiheessa kun kone alkoi laskeutumaan Helsinki-Vantaalle. Ennen lähtöä oltiin koko yö kasinolla Kazuyan kanssa, heti perään 40 tunnin matkustaminen flunssassa ja menkatkin alkoi sopivasti edellispäivänä. Ihanaa.
No mut täällä taas.
Noh, eilinen suunnitelma läksiäisbileistä kaatui lopulta siihen, että neljännen vuosikurssin opiskelijoilla on syyskuun puolivälissä loppunäyttely, ja ensi viikolla näyttelyä varten otetaan valokuvat ynnä muut sekä taiteilijoista että töistä, joten tällä hetkellä kaikki puurtavat hiki hatussa töitään kuvauskuntoon. Joten päädyttiin menemään nore-bangiin tunniksi tai pariksi Yongukin, Donghwanin, Jehyeongin, Daeshikin ja Junhyeonin kanssa. Ja oikeasti ihan hyvä, en todellakaan ole siinä mielentilassa, että alkoholi auttaisi asiaa!
[Jehyeong ja Yonguk]
[JunHyeon ja Daeshik]
[Donghwan pisti kaikki peliin Metallican, Judas Priestin ja Gunnareiden tahtiin...]
[Yonguk sooloilee]
Olin sitten kotona jo yhdentoista aikaan, ja relasin internetsin ääressä… Kunnes Kazuya laittoi viestiä, että tekis mieli mennä pelaamaan biljardia. Eipä siinä sitten auttanut muu (tietenkään), kuin mennä pelaamaan pariksi tunniksi. Pelasin yhden lähes täydellisen pelin: upotin ensimmäisellä vuorolla kaikki paitsi kasipallon! Vähänkö olin tyytyväinen. Seuraavalla vuorolla sain sitten sen kasipallonkin pussiin ja voitin kerrankin reilusti yhden pelin. Heh
heh…
[Kazuya]
Käveltiin sitten kotiin, mutta jäätiin tuohon ulos tupakalle… ja sitten siinä jutellessa (koreaksi, japaniksi ja englanniksi) menikin aamukuuteen, eikä kumpaakaan väsyttänyt lainkaan. Mietittiin, jota mitä tehtäisiin ja kun Kazuya kuuli, etten ole koskaan käynyt Apgujongissa (brändikauppa- ja klubbailualue), se taivutteli mut lähtemään sinne kahville. Bussilla matka kesti vain puolisen tuntia, ja olin oikeasti positiivisesti yllättynyt. Mun mielessä Apgujong oli paljon korkeita rakennuksia ja businessmiehiä, mutta yllättäen se olikin suhteellisen symppis alue täynnä pienempiä design-liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Tietenkin sitten löytyi myös se korkeiden rakennuksien alue, jossa oli vieri vieressä Rolls Royce, Armani, Louis Vuitton, Lamborghini, Boss ja niin edelleen. Istuttiin ensin yhdessä kahvilassa ja katsottiin läppärillä YouTubesta animepätkiä, ja kun mulle tuli nälkä, mentiin toiseen kahvilaan baagelille. Kello oli kymmenen kun palattiin takaisin Anamiin – ja on muuten vierähtänyt tovi jos toinenkin kun viimeksi olen ollut hereillä siihen aikaan aamusta.
[Kazuya ja Apgujongin pääkatu, ilmeisesti. Siellä oli aamuseitsemän aikaan haamukaupungin tunnelma (vähän niinkuin Lappeenranta), oli näin vuoden Seoulissa asumisen jälkeen todella kummallista kävellä täysin tyhjillä kaduilla.]
Seuraavaksi ohjelmassa oli nukkuminen (Kazuya) ja tavaroiden siirtäminen viidennestä kerroksesta neljänteen (minä). Se oli onneksi ohi suhteellisen nopeasti, koska tavaraa ei kuitenkaan ole ihan järjettömästi… Mutta huomattavasti enemmän, kuin mitä mun matkalaukkuun tulee mahtumaan (tehtävää: käy läpi kaikki omaisuus ja päätä, mitä kaikkea voi heittää roskiin). Ja sen jälkeen pääsin, en edelleenkään nukkumaan, vaan lounaalle Donghwanin ja U-Yeongin ja kolmannen pojan kanssa. (Nämä kaksi jälkimmäsitä on eka vuoden opiskelijoita, jotka on apureita Donghwanin lopputaideprojektissa.) Tämä lounastapaaminen oli lähinnä jotta mä ja U-Yeong ehdittiin näkemään ennen mun lähtöä.
[U-Yeong studiolla mun lasit päässä.]
Ja nyt voin nukkua muutaman tunnin ennen kuin tapaan Miyukin ja Hannan illallisella…
Mainitsinko, että saan asua täällä näin vika viikon ilmaiseksi? Ihan jees. Tosin mun pitää huomenna vaihtaa huonetta, joten tänään oon yrittänyt pakata kaiken mahdollisen helposti muutettavaan kuntoon. Mulla on taulujen lisäksi kaksi isoa laatikkoa menossa postiin, ja pahoin pelkään, että ne luultavasti painaa enemmän kun sen 20 kiloa… Mut saa nähdä. Ne pitäis vielä saada täältä postiin, mutta Minsub lupautui auttamaan mua huomenna tai ylihuomenna.
Tänä iltana olisi sit tarkoitus mennä juhlistamaan mun lähtöä taideopiskelijoiden kanssa… Mutta oon kolmena viime päivänä päässyt nukkumaan vasta 5 ja 7 välillä joka aamu, joten alkaa kunto loppumaan. En vaan kykene saamaan unta aiemmin, vaikka olisin kuinka väsynyt – ilmeisesti oon siirtynyt Suomen aikaan. Torstaina tapasin tuossa pihalla japanilaisen opiskelijan nimeltä Kazuya, ja mentiin sitten keskenämme parille oluelle ja sen jälkeen DVD-huoneeseen katsomaan leffaa… Aamukuudelta sitten syötiin aamupalaa Crimson Housen ulkopuolella. Perjantaina tapasin Seungun (mun eka lukukauden historian kurssilta) ja juotiin olutta aamuviiteen sen ja sen kaverin kanssa. Eilen oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan – tapasin päivällä Hee-Eunin ja Yunseonin lounaalla, ne auttoi mua myös pakkaamaan mun maalaukset ynnä muut studiolla, ja seitsemän aikaan menin Jongnoon tapaamaan Gordonia. Syötiin yhdessä samgyeopsalia (taas) ja juteltiin leffoista ja korealaisesta kulttuurista kunnes ravinto alkoi laittamaan valoja pois päältä. Olin takas Anamissa yhdentoista aikaan, ja katsottiin Kazuyan kanssa leffa sen huoneessa, mentiin syömään yhden aikaan (taas) ja sitten pelattiin biljardia aamuneljään. Mut en silti osannut nukkua kun vasta seitsemän aikaan.
Ja huomenna tapaan sitten ainakin Hannan ja Miyukin, tiistaina olis tarkoitus mennä Minsubin kanssa pelaamaan danggua, keskiviikkona pakkaan loput tavarat (mitä matkalaukkuun sattuu mahtumaan) ja torstai-aamuna ihan liian aikaisin lähden täältä lentokentälle.
[Jeongsu ja (ehkä) Yangje ColdStonessa jäätelöllä... tiistaina.]
[Saebom, minä ja joku muu haastattelun jälkeisen illallisen jälkeisessä baarissa keskiviikkona. (Kuvan otti mun mahdollisesti tuleva pomo.)]
[Kazuyan värilliset linssit oli musta hienot^^]
[Yunseon]
[Hee-Eun ja minä. Näkyy, etten oo saanut nukkua hirveesti viime aikoina...]
***
PS: Keskiviikoksi luvattu 35°C. Voi kuolema.
Toissapäivänä tapasin Jeongsun, joka on media/filmiopiskelija KU:ssa ja se yllättäen kertoi mulle, että oli järkännyt mulle seuraavaksi päiväksi haastattelun animaatiofirmaan! Oltiin puhuttu siitä ohimennen aiemmin – se mainitsi, että se lyhytelokuvaprojektissa on yksi tyttö, joka on tällä hetkellä työharjottelussa animaatiofirmassa – mutta en oikeesti odottanut että siitä olisi tullut mitään.
Joka tapauksessa, eilen siis matkasin Yangjaeen, joka on kaupunginosa Seoulin eteläpuolella. En oikein tiennyt mitä odottaa; en tiennyt edes firman nimeä etukäteen, eivätkä he olleen nähneet mun portfoliota tai edes CV:tä. Kävi ilmi, että kyseessä on pieni halpatuotantofirma; en tiedä onko heillä vakituisia työntekijöitä enempää, mutta paikalla oli Lee Jungseon (johtaja) sekä tuottaja, jonka nimeä en muista; ja lisäksi harjoittelija Saebom, joka mut oli paikalle järjestänyt. Lee Jungseon sekä Saebom ei kumpikaan erityisemmin puhuneet englantia, ja mun korea kun on mitä on, keskustelu oli varsinkin alkuun vähän takkuista. Mutta, Lee piti mun portfoliosta ja animaatioista ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli luvattu paikka niiden animaatioprojektin kolmanteen kauteen ensi vuoden alusta! (Alun perin toivoivat, että olisin pystynyt jäämään heti, mutta sanoin, että mulla on viisumin-uusimis-ongelmia ja että lupasin vanhemmille, että palaan Suomeen.)
Lee latasi mulle lahjoina neljä kirjaa (pari kirjaa niiden animaatioprojekteihin liittyen, yksi sarjakuva Korean historiasta, ja kirja Totoro-animaatiosta; sekä muutaman muun pikkujutun. Antoi mulle myös lahjan äidille annettavaksi, ja sanoi, että se tulee mua hakemaan tammikuussa samgyeopsalin ja soju-laatikon kera. Olettaisin, että se piti musta siis.
Jälkeenpäin mentiin Leen ja Saebomin kanssa syömään erittäin, erittäin herkullista bulgogia – pöydässä kaasuliekin päällä kypsytettyä naudanlihaa, sieniä ja kevätsipulia öljyn kera. Mmmm. Lisukkeet oli myös herkullisia; jopa kimchi oli suhteellisen maukasta (pidän tuoreesta kimchistä enemmän kun kauan haudutetusta) ja kimchi-keitto oli oikeastaan jopa hyvää. Söin jopa korealaiseen tapaan valmistettua… suolakurkkua! OMG. Minä. Suolakurkku. Ei mahdollista. En voi tosin sanoa, että pidin siitä lainkaan, mutta selkeästi viinietikka ei enää vuoden jälkeen aiheuta kakimisreaktiota. Niin, ja täytyy vielä mainita, että bulgogi mintunlehteen käärittynä oli erityisen maukasta… Juotiin samalla muutama lasillinen “so-mek”iä eli olutta ja sojua sekaisin (soju+mekju), ja jälkeenpäin siirryttiin vielä cocktailbaariin yhdelle. Lopulta kaikki tuntui olevan aika väsyneitä, joten ilta onneksi loppui siihen – metrot nimittäin lakkaa kulkemasta 23-24 välillä, ja taksimatka olisi tullut suhteellisen kalliiksi.
No mutta… Näillä näkymin mulla olisi siis harjoittelupaikka valmiina ensi vuodelle. Ja työ itse olisi suhteellisen mielekästä – perinteistä animaatiota, että 3D-animaatiota, kuvitusta, ynnä muuta. Pikkufirmoissa on se loistava puoli, että yleensä pääsee tekemään paljon enemmän ja monipuolisempia asioita kuin isoissa firmoissa. Tietenkin pidän mielessä, että olosuhteet saattaa tässä välissä muuttua, mutta hyvältä tuntuu se, että tämä harjoittelupaikka (toisin kuin edellinen) olisi hankittu omin avuin – siis mun portfolion perusteella – eikä jonkun professorin suosituksella.
***
Tosiaan, olin eilen illalla taas Kangnamissa, kun tapasin Jeongsun (joka siis tuon haastattelun järjesti) sekä toisen korealaisen pojan, jonka nimeä en muista (mahdollisesti Yangje, tjms) ja käytiin yhdessä syömässä ja jäätelöllä. Pojat ovat siis mukana lyhytelokuvaprojektissa, ja mahdollisesti tarvitsevat animaatiopätkää leffaa varten ja lupasin auttaa. Tulin Kangnamista Anamiin bussilla (matka kestää melkein tunnin). Kuski ilmeisesti tunsi reittinsä suhteellisen hyvin; se nimittäin käveli ulos keskellä risteystä punaisissa valoissa, ja rentoutuneesti poltti tupakan ja soitti lyhyen puhelun ennen kuin palasi sisään juuri ajoissa valojen vaihtumiseen. Näin Koreassa. :D
Matka meni Dongdaemunin läpi – Dongdaemunin urheilustadion oli kadonnut! Tiesin, että se oltiin purkamassa, mutta en tiennyt, että se tapahtuisi näin pian. Kummallista.
Sadekausi sekä kosteus jatkuu edelleen. Varojen puutteessa mun sosiaalinen elämä (ja muutenkin) rajoittuu tuttujen kanssa ruokailuun silloin tällöin, ja rankkasateessa en viitsi mennä ulos kuvamaan.
[Random. Nappasin kuvan joku aika sitten kahvilan ikkunan läpi. Takaapäinkin tunnistaa ulkomaalaiseksi!]
[Korealainen Hanna sekä japanilainen Miyuki – tapasin tytöt sattumalta muutama viikko sitten (Miyuki asuu samassa rakennuksessa), juotiin sojua aamukuuteen ja sen jälkeen ollaan oltu ystäviä. Tämä kuva on viime viikolta – käytiin yhdessä syömässä samgyeopsalia.]
[Borah tuli Busanista varta vasten hyvästelemään, käytiin sunnuntaina yhdessä lounaalla ja kahvilla.]
[Ja sunnuntai-iltana mentiin Donghunin ja sen ystävän kanssa syömään vaihteeksi samgyeopsalia (ja bambu-sojua). Donghun väitti, että se näki ensimmäistä kertaa mun käyttäytyvän kiltisti (olin ystävällinen sen kaverille, joka oli äärettömän ujo), ja mä sanoin sen johtuvan siitä, että aiemmin se on nähnyt mua vain Danielin seurassa, ja loogisesti mun ei tietenkään tarvitse kyseisessä seurassa olla kiltti. Ja aivan yhtä loogisesti sitten piti ottaa kuva, jossa Donghun näyttää pahikselta. Jepjep. Ja bambusoju on hyvää.]
[Donghunin ujo ystävä, jonka nimen unohdin välittömästi.]
[Tänään menin Gangnamiin tapaamaan Ji-Eunia, joka käy kyseisessä kaupunginosassa työharjoittelussa.]
Täältä Gangnamiin kestää noin 50 minuuttia metrolla; se on Han-joen eteläpuolella. Käytiin syömässä perinteistä korealaista ruokaa, joka koostui useasta eri ruokalajista – pöytään tuotiin pikkulautasilla erilaisia kasviksia lukuisin tavoin valmistettuna, kanaa, naudanlihaa, perunaa, pari eri keittoa, erilaisia nuudeleita ja salaattia. Onneksi oon jo tottunut istumaan lattialla, koska eri lautasilta maistellessa vierähti tovi jos toinenkin. Jälkeenpäin mentiin vielä kahville ja suklaakakulle. Suklaakakku taitaa olla mun uusin pahe/heikkous. T_T
Lounaan söin tänään mun naapurin Younghunin seurassa – ollaan asuttu vierekkäisissä huoneissa yli puoli vuotta, mutta tänään sosialisoitiin keskenämme ensimmäistä kertaa. Jälkeenpäin istuttiin hetki Crimson Housen ulkopuolella ja syötiin jäätelöä, ja tapasin samalla toisen korealaisen nimeltä Richan. Mietin, että onpa erikoinen nimi korealaiselle… Myöhemmin selvisi, että Richan on syntynyt Chicagossa, ja sen englanninkielinen nimi on Richard. Ahaa. Kerrankin näin päin. Törmäsin siihen myöhemmin illalla kotiin tullessa, ja vaihdettiin puhelinnumeroita. Lupasi pyytää mua pelaamaan biljardia joku ilta. (Miksei se ole Suomessa näin helppoa? D:)
Professori Jin herätti mut vartti sitten soittamalla, että se on löytänyt mulle työharjoittelupaikan… Mun pitää vielä soittaa tälle tyypille (ja yritin, mutta se ei vielä vastannut) ja puhua sen kanssa, mutta totta puhuen olen hieman skeptinen tästä mahdollisuudesta. Jinin mukaan tällä tyypillä on kolme galleriaa (joista yksi New Yorkissa, tai jotain) ja se maksaisi mulle (huomattavasti) enemmän kuin korelaisille harjoittelijoille. Kuulostaa hyvältä, mutta ainoa ongelma on, että tämä ei oikeastaan kuulosta animaatioon liittyvältä työharjoittelulta. Kun kysyin Jiniltä asiasta, hän sanoi että se ei ole ongelma; “kerroin hänelle, että animaatio on ensisijainen kiinnostuksen kohteesi”. Mikä nyt voi tarkoittaa ihan mitä vaan.
Tyypillistä, että professori Jin tekee juuri mitä pyydän, mutta (mahdollisesti) silti täysin väärin.
No… jatkoa seuraa.
Päivitys: Tapaan tän tyypin huomenaamulla.
Päivitys2: Kuten vähän arvelinkin, työllä ei olisi juuri mitään tekemistä animaation kanssa. Jos olisin jo valmistunut, tai muuten ei tartteisi miettiä koulua, niin tämä saattaisi olla ihan OK kokemus; en oikein saanut sedästä mitään työkuvausta irti, mutta jonkun mediataideprojektin parissa mulle saattaisi löytyä tekemistä. Fiilis oli kuitenkin sellainen, ettei mun tällä hetkellä kannata haaskata aikaani tähän. Herra Kim oli kyllä ihan asiallisen oloinen tyyppi, ja toisissa olosuhteissa tämäntyyppinen työ voisi olla tosi mielenkiintoista. Ajoitus on taas väärä. ;__;
Pitää toivoa, että tulevaisuudessa tulee parempaa vastaan.
Lupasi soitella mulle tarkempia speksejä työhön liittyen ensi viikon alkuun mennessä, ja mä lupasin käydä viikonloppuna tsekkaamassa etelä-Seoulissa sijaitsevan gallerian, mutta oikeastaan olen jo tehnyt päätökseni.
Näinollen ainakin äitin ja Kristan iloksi olen palaamassa Suomeen 8.8. Örrr.
Ei täällä taas ihmeempiä, mutta jospa pienen päivityksen väsäisin, ennen kuin menen nukkumaan. Monsuunikausi on täällä pahimmillaan/parhaimmillaan, ja aurinko pilkottaa vaan silloin tällöin. Pari päivää sitten tästä pyyhkäisi yli taifuuni, tai sen vaikutukset ainakin. Ihanaa sadetta ja salamointia – mua ei sade haittaa, koska se viilentää ilmaa mukavasti. Ainakin väliaikaisesti. Lämpötilat täällä pyörii 30°C paikkeilla, ja kosteusprosentit on jossain saunan ja kasvihuoneen välimaastossa. Mutta kaikkeen tottuu.
Viime lukukauden arvosanatkin tuli tarkistettua; arvattavasti sain yhden F:n eli hylätyn – en nimittäin käynyt “nykyajan Korean” kurssilla midterm-tenttien jälkeen, kun totesin, että professori on ääliö, enkä tarvitse niitä opintopisteitä. Asiaan mahdollisesti vaikutti myös se, että ne oli mun ainoat aamutunnit. Loput kursseista olikin sitten A ja A+. Kummallisinta arvosanoissa on se, että A+ tipahti kursseista, joissa itse arvioin olleeni huonoin (veistos, mustemaalaus ja piirustus, sekä filmikritisismi) ja “vain” A:n sain kursseista, joissa tunsin olevani edes jokseenkin OK (eli maalaus ja digitaalinen kuva).
Mitäs muuta. Lauantaina tapasin mun uuden kieliopiskelukaverin Gwangkukin, joka on jo valmistunut Korea-yliopistosta. Se on Alexin entinen kieliopiskelukaveri ja ihan älyttömän mukava tyyppi. Käytiin lounaalla ja jäätelöllä ja juteltiin kuutisen tuntia kaikesta mahdollisesta, mutta enimmäksen japanilaisesta animaatiosta ja mangasta. Harmi, että olen (98% varmasti) lähdössä pois muutaman viikon päästä.
Ja siitä puheen ollen, joko olen itkenyt kaikille, että mun lennot kestää 34 tuntia?? Täältä Hong Kongiin, sieltä Bangkokiin, josta Tukholman kautta Helsinkiin. Vietän lentokoneessa 18 ja lentokentillä 16 tuntia. Perkele. Sen lisäksi, etten halua täältä vielä lähteä, joudun vielä kärsimään järjettömän pitkän matkustamisen… pahinta tietenkin on, että jos lentäisin Finnairilla, pääsisin täältä suoraan Helsinkiin 8-9 tunnissa.
Ottaa päähän pelkkä ajatuskin lähdöstä. >_<
Käytiin tänään Donghunin kanssa katsomassa uusi korealainen leffa 좋은놈나쁜놈이상한놈 (Joheunnom, nabbeunnom, isanghannom, eli “Hyvät, pahat ja omituiset”), joka oli juuri sitä mitä odotinkin – paljon ampumista, tappelua ja keskinkertaista dialogia. Ihan hauska aivot-narikkaan, Manchuria-länkkärileffa. Mielenkiintoista oli myös nähdä leffa, missä korealaiset kansalliset stereotypiat oli valloillaan: japanilaiset oli ahneita ja kylmiä paskiaisia, kiinalaiset vähän naurettavia idiootteja ja korealaiset tappeli keskenään. Mentiin leffateatteriin Yongsanissa, koska siellä on englanninkieliset tekstitykset (auttoi huomattavasti, mun kuullunymmärtäminen kun on vähän niin ja näin). Yleinen mielipide tuntuu olevan, että “hyvän” näyttelijä Jung Woo-sung on hottis ja älyttömän komea, mutta koko leffan ajan mietin vaan, että se näyttää ihan veistos-opiskelijalta nimeltä Minsu, jonka tunnen taidepuolelta. Ei niin komea. Mutta kaikkea ei kai voi saada. :P
Ainoa todellinen valituksenaihe on korealaiset leffateatterit yleisesti – täällä ei kerta kaikkiaan ole kunnollista äänentoistoa missään teatterissa. Kummallista, että näinkin teknologisesti edistynyt maa (kännykät täällä on huomattavasti edistyneempiä ja monipuolisempia kuin Euroopassa, ja joka puolella näkyy käteenmahtuvia telkkareita ynnä muita ihania teknoleluja) ei kerta kaikkiaan kykene toimittamaan kunnollista leffa-ääntä. Yleisesti ottaen ääniefektit joko jättää mut täysin kylmäksi, tai (kuten tänään) äänet on yksinkertaisesti liian kovalla ja särkee väärällä tavalla. Kunnollinen surround-systeemi, ja volyymikin voisi olla pienemmällä. Hmph.
Traileri:
(Tässä trailerissa on englanninkieliset tekstitykset, mutta ylläoleva on parempi)
Ennen leffaa, siis kahden aikaan päivällä, käytiin “lounaalla” eli mentiin Dunkin’ Donutsiin kahville ja donitsille, ja tein pahan virheen: donitsin lisäksi söin lämpimän baagelin. En ole tottunut syömään leipää viime vuoden aikana, joten olin täpötäynnä vielä kun mentiin leffaan puoli seitsemän aikaan. Lisäksi tänään oli vaihteeksi ihan järjettömän kuuma ja kostea ilma, enkä nukkunut viime yönä**, joten olo oli sen mukainen. Mut leffa oli hauska, ja kymmenen aikaan kun palattiin Anamiin, kykenin jos syömään vähän kun käytiin illallisella. Donghun parka oli täysin nälkiintynyt. Tulin takaisin kotiin, ja täällä ei vaihteeksi ole ilmastointi päällä, joten taas suihkun jälkeen hikoilen ja tuskailen kun maha on liian täynnä.
Mutta enpä ainakaan ollut tylsistynyt tänään!
Tässä vielä lopuksi uusin biisi, jota en kerta kaikkiaan kykene saamaan päästä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Haha.
*Piti olla säästölinjalla, joten leffa ei oikein kuulunut kuvioihin. Mutta olen kiivennyt seinille koko viikon, ja oli pakko päästä ulos tuulettumaan…
**Nukuin eilen koko päivän migreenin takia, joten yöllä sit valvoin ja hikoilin ja katsoin telkkaria.
Hoo. Täällä on järjettömän tylsää kun kaikki tutut vaihtarit on lähteneet, eikä ole varaa sosialisoida kenenkään kanssa. Tänään JeHyeong tarjosi mulle lounaan (kirjoitin yhden esseen sille aiemmin) ja sitten istuskelin neljännen vuoden opiskelijoiden studiolla (missä ilmastointi toimii paremmin kun “mun” studiolla) ja opiskelin koreaa.
Kuvia.
[JeHyeong ja Seongu lounaalla.]
[Otin taas kuvan mun studiotilasta. Se on hieman riisuttu, kun heitin jo paljon piirustuksia menemään.]
[Elävän mallin piirroksia.]
[Korealaisen mustemaalauksen töitä. (Pienempi kuva täällä.) Nämä on kaksi erillistä kuvaa.]
[Pieni Punahilkka ja susi; mustemaalaus.]
[Lisää mustemaalauksen töitä.]
[Piirustelin pastelliliiduilla huvikseni...]
[Ja lopuksi vielä pari parempaa kuvaa aiemmin postaamistani töistä, missä käytin Essin valokuvaa mallina.]
